FASB (Financial Accounting Standards Board) on organisaatio, joka vastaa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden laatimisesta. Näiden suuntaviivojen mukaan yritysten on noudatettava tiettyjä menettelyjä niiden bruttomääräisten ja nettovelkojen laskemiseksi. Ero näiden kahden välillä on menetelmässä, jonka yritys päättää arvioida huonoja velkojaan.
Bruttovelat
Myyntisaamisten bruttovelka edustaa yhtiölle omaisuuserää taseessa. Tilin saldo on rahamäärä, jolla yhtiöllä on laillinen oikeus kerätä, mutta ei ole vielä saanut rahaa. Esimerkiksi luottokorttiyhtiöt ovat laajentamassa luottoa kuluttajille. Kun kuluttaja käyttää korttia ostamaansa, he ovat laillisesti velvollisia maksamaan luottokorttiyhtiölle. Tällä hetkellä luottokorttiyhtiö kasvattaa bruttomääräisiä saamisiaan kuluttajan velkaa vastaavasta määrästä. Jotkut velalliset eivät kuitenkaan maksa saldojaan, minkä vuoksi yritykset raportoivat myös nettovelka-arvosta.
Nettotilit
Myyntisaamisten ja nettovelka-erien välinen erotus on määrä, jonka yritys odottaa, ettei se pysty keräämään. Täydellisessä maailmassa yritys kerää aina 100 prosenttia veloista. Näin ei kuitenkaan ole, ja sekä sijoittajat että lainanantajat haluavat nähdä realistisemman tasapainon siitä, mitä yritys kerää. Merkittävä tekijä yrityksen terveyden arvioinnissa on käteisvarojen määrä ja käteisellä, jonka se realistisesti odottaa keräävän lähitulevaisuudessa. Tämän seurauksena verkon numeron käyttäminen antaa paremman käsityksen yrityksen kassavirrasta.
Huono velan arvio
Saadakseen brutto- ja nettovelka-arvot yrityksen kirjanpitäjät arvioivat suuresti, kuinka suuri osa bruttovelka- saldosta on epäasianmukainen ja joka on siten kirjattu yhtiön kirjanpitoon. Yritysten kirjanpitäjät arvioivat, että velkaantumisaste on joko prosenttiosuus vuotuisesta myynnistä tai prosenttiosuus vuosittaisesta myynnistä. Tämä arvio vähentää yhtiön tuloslaskelmassa raportoitua voittoa. Huono velka-kulu lisää kuitenkin myös taseen epävarmuustilejä koskevan erän tasapainoa.
Bad-Debt-korvaukset
Epävarmojen tilien saldo vähennetään myyntisaatavien bruttovelasta, jotta saadaan nettovelka. Alustava määrä kasvaa alun perin huonojen velkojen kustannuksella, jonka yhtiö arvioi ja vaihtelee vuoden aikana, kun yritys määrittää, mitkä laskut eivät koskaan kerry. Esimerkiksi, jos yritys odottaa, että 100 miljoonan dollarin bruttovelkaeränsä 1 miljoona dollaria ei ole kelvollinen, päästöoikeustili kasvaa miljoonalla dollarilla. Tämän seurauksena nettovelka- saldo on 99 miljoonaa dollaria. Kun yritys kuitenkin päättää lopullisesti, että tietty lasku on arvoton; yhtiö alentaa päästöoikeustiliä ja bruttovelka-tiliä. Tärkeintä tässä on se, että nettovelka on vain väliaikainen arvio, kunnes yritys saa parempaa tietoa.
