Valmisteverot, joita kutsutaan myös valmistajan valmisteveroiksi, ovat maksuja, joita kaikki hallintotasot määräävät tietyistä tavaroista, toiminnoista ja palveluista, kuten bensiinistä, rahapelistä ja puhelinpalveluista. Valmisteverot siirretään tavallisesti kuluttajalle liiketoiminnan tavanomaisina kustannuksina. Veron määrää lähetetään joskus kuluttajalle, kuten monissa Yhdysvaltain huoltoasemissa. Määrä on kuitenkin usein yksinkertaisesti sisällytetty hintaan ilman merkintöjä.
Veronkanto
Useimmat valtiosäännöt sisältävät varauksia valmisteveroista, jotka rajoittavat eniten kerättyjä määriä polttoaineisiin ja toimintoihin, kuten rahapeleihin. Valmistajat maksavat yleensä valmisteveroja liittovaltion tuloveroja haettaessa. Tuontitavaroiden liittovaltion valmisteverot kerätään Yhdysvaltoihin saapumispaikassa.
Puhelinvero
Ensimmäinen puhelinvalmistevero hyväksyttiin vuonna 1898 liittovaltion tulojen lisäämiseksi Espanjan ja Amerikan sodan seurauksena syntyneen valtion velan maksamiseksi. Pitkän matkan vero otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1914 auttamaan varojen hankkimisessa ensimmäiseen maailmansotaan ja jälleen vuonna 1932 kansallisten apuohjelmien keräämiseen. Amerikan liittyessä toiseen maailmansotaan veron määrä nostettiin ja ensimmäistä kertaa verotettiin paikallista puhelinpalvelua. Liittovaltion valmisteverot kaikentyyppisistä puhelinpalveluista ja toimitusjärjestelmistä on kerätty yhä enemmän toisen maailmansodan jälkeen.
Bensiinivero
Oregonin valtio hyväksyi ensimmäisen polttoaineen valmisteveron vuonna 1919, ja muut valtiot seurasivat pian. Kaikki valtiot ja Columbian piirikunta keräsivät valmisteveron bensiiniveroja vuoteen 1932 mennessä vaihtelevat 2 sentin alimmasta 7 senttiin gallonaa kohti. Liittovaltion hallitus oli ottanut käyttöön muita valmisteverojen muotoja ennen vuotta 1932, mutta kongressi näki bensiinin tärkeimpänä mekanismina uusien varojen keräämiseksi New Deal -ohjelmien maksamiseen. Ensimmäinen liittovaltion vero bensiinistä oli senttiä per gallona. Sen jälkeen kun liittovaltion bensiinin valmistevero oli ensimmäisen kerran hyväksytty, se on rahoittanut Highway Trust Fundia, vuotavien maanalaisten polttoaineiden varastosäiliöiden poistamista, kansallisen velan vähentämistä, vaihtoehtoisia kuljetusmenetelmiä sekä virkistysreittien luomista ja ylläpitoa.
Ilmailumaksu
Liittovaltion valmisteverot kannetaan myös lentoyhtiöiltä. Yksityiset toimijat maksavat polttoaineveroa, kun taas kaupalliset yritykset maksavat veroja kuljetetun kiinteistön määrän perusteella. Matkustajaverot perustuvat lennon segmentteihin, pääveroon ja / tai prosenttiosuuteen matkasta perittävistä maksuista.
Liittovaltion verovapautukset
Valmistajien ammattiliitot ja alan edustajat pyrkivät vähentämään teollisuudelle, tavaroille ja palveluille kannettavien valmisteverojen määrää. Kongressi antaa uusia vapautuksia ja veronpalautuksia vuosittain, kun taas aikaisemmat vapautukset vanhenevat tai niitä pidennetään. Jotkut kalastus- ja jousiammattituotteet ovat esimerkiksi vapautettuja liittovaltion valmisteveroista. Ilmailu voidaan vapauttaa valmisteverosta sen tarkoituksen mukaan (esimerkiksi museoiden, hallitusten, pienten ilma-alusten ja hätälentojen osalta). Jotkin tuliaseiden myynti voidaan myös vapauttaa valmisteverosta valmistajan, tuottajan tai maahantuojan tekemän liiketoiminnan määrän mukaan.
