Kaiken kokoisen organisaation budjetointi voi olla hankala ja pitkä prosessi, varsinkin valtion ja paikallishallinnon poliittisesti velkaantuneessa maailmassa. Jotta budjetointiprosessi voitaisiin hallita paremmin, jotkin valtiot ja kunnat toimivat kahden vuoden välein. Kahden vuoden välein laadittava talousarvio kestää kaksi vuotta, joten kaikki tämän talousarvion aloittamat varat katetaan kahden vuoden ajan. Tämä eroaa huomattavasti muiden hallitusten, myös liittovaltion ja useimpien organisaatioiden, vuosittaisesta budjetoinnista.
Perinteinen kaksivuotinen talousarvio
Perinteinen kaksivuotinen budjetointi toimii parittomalla järjestelmällä. Lainsäätäjät toimittavat ja hyväksyvät budjetin, joka sisältää 24 kuukauden määrärahat parittomalle vuodelle ja keskittyy budjettivalvontaan pareittain. Tämän valvontakauden aikana lainsäätäjät voivat tarkkailla, miten ohjelman rahaa käytetään, mitä tuloksia ohjelmassa saavutetaan ja mitkä muutokset on tehtävä ohjelman talousarvioon seuraavassa talousarviossa. Kongressi-lainsäätäjät ovat suositelleet tai tukeneet lainsäädäntöä, joka hyväksyi liittovaltion talousarvion käyttäen perinteistä biennaalijärjestelmää useita kertoja.
Muut tyypit
Muiden kahden vuoden välein laadittavien budjetointien piiriin kuuluvat kahden vuoden välein laadittava rahoitussuunnittelu ja budjetointi. Kahden vuoden välein laadittava rahoitussuunnitelma koostuu vuosittaisista menoista, jotka liittyvät sitovaan kahden vuoden menosuunnitelmaan. Kahden vuoden välein laadittava budjetointi on menosuunnitelma, joka kattaa kaksi vuotta, mutta joka maksetaan kahdessa vuosittaisessa määrärahassa, jotka ovat tarkistettavissa ja mukautettavissa.
Plussat
Kannattajat väittävät, että vuotuisen budjetoinnin avulla hallitukset käyttävät enintään kahdeksan kuukautta vuodessa budjettikysymyksiin. He väittävät, että tämä on hallituksen aikojen ja huomion tehoton käyttö sekä veronmaksajien rahan tuhlaaminen henkilöstökustannusten vuoksi. He väittävät myös, että vuosi ei ole merkittävä aika nähdä ja mitata ohjelman rahoituksen tuloksia. Se edistää myös lainsäätäjien pitkän aikavälin näkemystä menokysymyksistä ja tuloennusteista.
Haittoja
Vastustajat huomauttavat, että budjettivalvonnan lisäämisen sijasta kahden vuoden välein tapahtuva budjetointi voi tosiasiallisesti vähentää sitä vähentämällä määrärahojen määrärahojen määrärahoja talousarvioon liittyvissä kysymyksissä. Poistamalla kukkaron merkkijonot vuodeksi, teet myös valvonnan vähemmän tehokkaaksi poistamalla menetelmä, jolla hallitus voi seurata ohjelmaa. Lisäksi kahden vuoden välein laadittavat talousarviot eivät salli nopeaa muutosta lainsäädäntöohjelmassa. Se, että kaksivuotista talousarviota olisi muutettava tai mukautettava usein välittömiin tai hätätilanteisiin, kuten luonnonkatastrofeihin tai odottamattomiin taloudellisiin haasteisiin, mukaan lukien, tarkoittaa, että koko talousarviomenettely voi muuttua kiistanalaiseksi.
Suosio
Kansallisten valtiovarainministerien konferenssissa todetaan, että vuodesta 2010 lähtien vain 20 valtiota käyttää kahden vuoden välein budjetointia. Vuodesta 1940 lähtien 24: stä 44 valtiosta on hylännyt kaksivuotisen budjetoinnin vuosittaisen budjetoinnin hyväksi. Arkansasin kaltaiset valtiot ovat maininneet tulojen tarkan ennustamisen vaikeuden, mikä tekee kaksivuotisen talousarvion käyttökelvottomaksi. Paikallisviranomaisilla, joilla on suorempi yhteys valvontaan ja tuloihin, näyttää olevan helpompi käsitellä kahden vuoden välein tapahtuvan budjetoinnin vaikeuksia, ja ne ovat ottaneet huomioon kaksivuotisen budjetoinnin ajatuksen. Auburnin kaupunki perusti vuonna 2000 kahden vuoden välein budjetoinnin ja päätti pitää sen vuonna 2002 ensimmäisen kierroksen jälkeen.
