William R. Millerin ja Stephen Rollnickin 1990-luvulla kehittämä motivoiva haastattelu on tullut tärkeä potilaskeskeinen neuvontamenetelmä, jonka tarkoituksena on auttaa hoitamaan riippuvuuksia ja motivoimaan käyttäytymismuutoksia. Motivoivaa haastattelua korostetaan neuvotteluissa neuvontaa koskevassa suhteessa, jossa keskitytään yksilön itsemääräämisoikeuden, luottamuksen ja muutoksen päättäväisyyden kehittämiseen.
Kannustaa muutosta
Motivoiva haastattelu rohkaisee henkilöä kehittämään henkilökohtaista motivaatiota osallistua muutosprosessiin. Motivoivassa haastattelussa henkilö harkitsee, miksi hän on vastustuskykyinen tai ambivalenttinen muuttamaan ja tunnistaa ja selventää syitä muutokseen.
Osoittaa vastuksen
Henkilöä kannustetaan vastaavasti määrittelemään ongelmia, joita hän on edessään, ja kehittämään aktiivisesti ratkaisuja ongelmiin. Motivoiva haastattelu käsittelee muutosvastarintaa ottamalla henkilö mukaan ongelmanratkaisuprosessiin.
Edistää autonomiaa
Motivoiva haastattelu edistää myös autonomiaa. Pitämällä henkilö, joka vastaa käytännön ratkaisujen löytämisestä ongelmiinsa, motivoiva haastattelu tukee yksilöä kehittämään luovia ideoita muutokseen. Sitten se kannustaa hänen uskomukseensa, että muutos on mahdollista.
Tarjoaa palautetta
Motivoivassa haastattelussa henkilölle annetaan empaattista, argumentoimatonta palautetta ajatuksistaan, tunteistaan ja kokemuksistaan. Tämä palaute voi auttaa ihmistä tuntemaan olonsa ymmärrettäväksi ja kasvamaan mukavammaksi muutosten ideoiden tutkimisessa.
Parantaa luottamusta
Motivoivaa haastattelua tehostetaan myös henkilön luottamus henkilökohtaisten taitojen ja menestysten säännölliseen tutkimukseen. Motivoivassa haastattelussa vaaditaan säännöllisesti henkilön vahvuuksien vahvistamista ja aiempien saavutusten tarkastelua.
