Klassinen näkemys yhteiskuntavastuusta liiketoiminnallisissa arvoissa maksimoi voiton johtamisen ensisijaisena tavoitteena. Vuonna 1984 R. Edward Freeman on kuitenkin edelläkävijä sosiaalisen vastuun sosioekonomisesta näkökulmasta, jossa otetaan huomioon koko yhteiskunnan hyvinvointi. Vuonna 1986 W.C. Frederick kehitti edelleen neljää vaihetta, jolloin yritys siirtyy, kunnes organisaatio arvostaa globaalia näkökulmaa. Sosiaalista vastuuta koskevat väitteet sisältävät sen, että tämä ei ole yrityksen päätehtävä ja heikentää yrityksen yleistä tarkoitusta.
osakkeenomistajat
Robbins ja Coulter hajottavat yritysten sosiaalisen vastuun käsitteen neljään vaiheeseen. Vaiheessa 1 todetaan, että yritys on vastuussa vain sidosryhmille riippumatta siitä, onko kyseessä kaksi tai 200 000 henkilöä. Nämä kiinnostuneet osapuolet ovat ainoat, joilla on suora taloudellinen etu yhtiöön, joten organisaatio ei ole velkaa kenellekään muulle kuin sidosryhmille. Tässä vaiheessa todetaan, että jos sidosryhmät ovat tyytyväisiä, yritys on täyttänyt tavoitteensa.
Työntekijät
Kun sidosryhmät siirtyvät kohti vaihetta 2 ja ottavat mukaan sosiaalisen vastuun työntekijöitä, työntekijät alkavat ostaa suurempaan kuvaan. Järjestö ottaa heidät mukaan päätöksentekoon. Johto pitää tiimin henkeä ja yrityksen kokonaismoraalia. Yhtiö keskittyy työntekijöiden etiikkaan, mutta tunnustaa, että eettiset kysymykset eivät ehkä ole kovia ja nopeita. Tästä syystä useimmat yritykset toimivat tiettyjen eettisten standardien mukaisesti. Kun johto noudattaa samoja standardeja, viestii odotuksia selkeästi ja tarjoaa koulutusta, yhtiö voi esittää yhtenäisen etiikan etiikan alalla.
Asiakkaat ja toimittajat
Vaiheessa 3 todetaan, että kun osakkeenomistajat ja työntekijät ovat tyytyväisiä, asiakkaiden ja toimittajien olisi täytettävä. Perinteisesti ravintoloissa ja vähittäismyymälöissä on noudatettu tätä filosofiaa, jonka mukaan "asiakas on aina oikeassa." Hyvät asiakkaat ja toimittajat kertovat muille, jotka sitten holhotavat liiketoimintaa. Useimmat yritykset tunnustavat erinomaisen asiakaspalvelun arvon.
yhteiskunta
Vaiheessa 4 yhtiö ei vastaa sidosryhmistä vaan myös koko yhteiskunnasta. Yrityksillä on velvollisuus "tehdä oikein". Tämä ylittää osakkeenomistajien, työntekijöiden ja asiakkaiden oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Siihen sisältyy oikeudellinen, moraalinen ja poliittinen osallistuminen. Muita etuja ovat hallituksen sääntelyn purkaminen ja yleinen ympäristön parantaminen. Yhtiön julkinen kuva paranee, kun yhteiskunta näkee liiketoiminnan tarjoaman arvon kokonaisuutena.
