Johdon kirjanpito on yksi kirjanpidon maailman kahdesta pääosastosta. Taloudellinen kirjanpito kattaa kirjanpidon perustoiminnot, jotka keskittyvät säännöllisten tilinpäätösten luomiseen. Johdon kirjanpitotehtävät ovat sisäisesti keskittyneet ja monimutkaisemmat kuin tilinpäätösmenetelmät, mikä luo oivaltavia raportteja johdon päätöksentekoon. Suuri osa johdon kirjanpitokeskuksista käsittelee kustannusanalyysiä, mikä tekee peruskustannuskäsitteistä suuren osan johdon kirjanpidon opetussuunnitelmista.
Johto vs. tilinpäätös
Sen lisäksi, että taloudellinen ja hallinnollinen kirjanpito on erilainen, näiden kahden välillä on lukuisia hienojakoisia eroja. Johdon kirjanpitotekniikoihin ei sovelleta esimerkiksi kansallisia ja kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, kuten GAAP, koska raportit luodaan vain sisäisille käyttäjille. Johdon kirjanpito odottaa tulevien tulojen ja kulujen arviointia sen sijaan, että he näkisivät taaksepäin raportoidakseen aiemmista tuloksista. Taloudellinen kirjanpito käsittää jatkuvan syklin, jossa jokainen iterointi päättyy tilinpäätöksen laatimiseen, kun taas johdon kirjanpito koostuu säännöllisesti toteutetuista toiminnoista.
Suunnittelu ja valvonta
Johdon kirjanpito on hyödyllistä suunnittelun tehokkuuden ja valvonnan lisäämiseksi kaikilla toimialoilla. Johdon kirjanpitotekniikat voivat auttaa esimiehiä analysoimaan esimerkiksi tuotantolinjoja tai laatuvaatimuksia, jotka tulevat pois kokoonpanolinjalta. Johtajat voivat käyttää esim. Kirjanpitotietoja analysoida eri toimittajien kustannustehokkuutta tai erilaisten raaka-ainemäärien ostamista. Johdon kirjanpitotiedot voivat paljastaa, mitkä myyntitiimit toimivat tehokkaammin tai tuottavammin kuin toiset, ja voivat auttaa ratkaisemaan, onko ulkoistettava tai investoitava työvoimaan ja pääomalaitteisiin, jotta ne voivat toimia tietyissä liiketoiminnoissa.
Kustannusperusteet
Tilintarkastajat luokittelevat ja erottavat liiketoimintakustannukset monin eri tavoin. Yrityksille aiheutuu sekä suoria että välillisiä kustannuksia; välittömät kustannukset aiheutuvat suorasta tuotannosta, kun taas välilliset kustannukset aiheutuvat tuotannosta riippumatta. Kiinteät kustannukset ovat sellaisia, jotka pysyvät suhteellisen vakaina ajan mittaan, kun taas muuttuvat kustannukset kasvavat tai laskevat suhteessa tuotantomääriin. Tuotekustannukset ovat kuluja, jotka voidaan liittää tiettyihin tuotteisiin tai palveluihin, kun taas jaksokustannukset ovat niitä, jotka voidaan helpommin kohdentaa tiettyihin aikarajoihin.
Kustannusten määrittäminen
Tilintarkastajat jakavat sekä suorat että epäsuorat kustannukset jokaiselle myydylle tuotteelle tai palve- lulle paljastamaan yksittäisten tuotteiden, prosessien, osastojen ja liiketoimintayksiköiden kannattavuustiedot. Kirjanpitäjät voivat laskea myytyjen tavaroiden kustannukset viimeisimmän, viimeisimmän (LIFO) -menetelmän tai FIFO: n avulla. Erityiset tunnukset ja painotetut keskimääräiset menetelmät tarjoavat vaihtoehtoja LIFOlle ja FIFOlle. Tilintarkastajat määrittävät kiinteät kustannukset, kuten yleiskustannukset ja hallinnolliset palkat, useiden tekijöiden perusteella, mukaan lukien tietyn ajanjakson myyntimäärät.
