Tapa, jolla yritys arvostaa omaisuuttaan, on merkittävä ero sen tilinpäätökseen. Oletetaan, että esimerkiksi omaisuuserä laskee. Liiketoimintatase näyttää paremmalta, jos yritys käyttää "historiallista" arvoa - esimerkiksi alkuperäistä ostohintaa. Markkina-arvoinen arvostus - MTM - asettaa arvot markkinoihin perustuville varoille ja veloille.
Poistu hinta
Tilinpäätösstandardilautakunta toteaa, että standardi markki- noille merkitsemisestä on kohteen poistumis- hinta. Tämä on omaisuuden myyntihinta tai siirtohinta, jos yritys vapautuu velasta. Mitä FASB kutsuu "Level One" -varoihin, on poistumishinnan asettaminen helppoa. Taso Yksi omaisuuserät käydään kauppaa laajasti ja niillä on näkyviä markkinahintoja. Jos esimerkiksi pörssissä kaupankäynti tapahtuu aktiivisesti, nykyinen myyntihinta antaa poistumishinnan.
Toinen taso
Varat tai velat, joilla ei ole ilmeisiä noteerattuja poistumishintoja, kuuluvat FASB: n toiseen tasoon. Jos haluat merkitä tason 2 kohteen markkinoille, yrityksen kirjanpitäjien on etsittävä "valtakirjoja", kuten vastaavia varoja tai velkoja, joita käydään kauppaa aktiivisesti. Aktiivinen kaupankäynti mitataan erän nykyisten kysely- ja tarjoushintojen välisellä erolla. Jos leviäminen on merkittävä tai kukaan ei tee tarjouksia, markkinat ovat passiivisia. Tällöin kohde voi olla Taso Kolme.
Ei mitään nähtävää
Taso Kolme erää ovat vaikeimpia, jotka merkitsevät markkinoille. Niihin kuuluvat esimerkiksi varat, joissa ei ole aktiivista kaupankäyntiä tai muita "havaittavia panoksia" hinnan määrittämiseen. FASB sanoo, että yritys voi käyttää MTM-tasoa kolmannelle tasolle soveltamalla "huomaamattomia" tuotantopanoksia - omia arvioitaan siitä, mikä olisi markkinoiden poistumishinta. Käyttämättömien tietojen käyttäminen ei ole vaihtoehto, jos yritys voi asettaa markkinahinnan kohtuullisella vaivalla.
Laskenta-komplikaatiot
Kun käytät MTM: ää, jotkin kohteet vaativat erityishoitoa. Jos omaisuuden myynnissä tai käytössä on rajoituksia - esimerkiksi sellaista varastoa, jota ei voida myydä vuodeksi -, yrityksen on otettava huomioon, mitä vaikutuksia niillä olisi markkinahintaan. Samoin, kun yritys siirtää velan, sen on otettava huomioon riski, jota velvoitetta ei makseta. Jos arvon lasku on väliaikainen, FASB voi sallia yrityksen ottaa sen huomioon. Jos lasku on pitkä ja jyrkkä, FASB ei ehkä hyväksy väitteitä, jotka ovat väliaikaisia muutoksia.
