Rahoituslaitokset, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, hedge-rahastot tai välittäjät, kirjaavat kirjanpitokuluihinsa varauskulut siten, että ne heijastavat mahdollisuutta, että ne eivät voi periä lainanottajien lainaa kokonaan. Nämä säännökset auttavat lainanantajia esittämään tarkan kuvan sen taloudellisesta vahvuudesta.
Määritelmät
Kun ilmenee olosuhteita, jotka epäilevät, että lainanottaja pystyy maksamaan lainan takaisin asianmukaisesti, lainanantaja voi alentaa laina-arvoa omassa pääomassaan, jotta se heijastaisi tappion todennäköisyyttä. Tämä ei ole tapahtunut muuttamalla saamisia tosiasiallisesti, vaan kirjaamalla varauksen kyseiselle velan osalle, jonka lainanantaja katsoo vaarassa.
Merkitys
Varauskulujen kirjaaminen antaa pankille mahdollisuuden raportoida tarkkoja omaisuuserien arvoja tilinpäätöksissä ja raportoida samalla tarkkoja lainasaldoja. Laina on lainanantajan omaisuus. Väärät lainan arvot vaikuttavat käyttöpääoman laskelmiin. Käyttöpääoma ilmaisee yhtiön lyhytaikaisia kassavaroja ja vastaa lyhytaikaisia varoja miinus nykyinen velka. Jos lainanantaja tietää, että lainanottaja ei välttämättä pysty maksamaan lainaa tyydyttävästi, sen on ilmoitettava tämä seikka omassa pääkirjassaan niin, että se ei toimi harhaanjohtavien käyttöpääoman lukujen kanssa.
Kirjanpito ja raportointi
Varauksen kustannusten kirjaamiseksi kirjanpitäjä veloittaa varauksen kulutilin ja hyvittää lainasaamisetilin. Varausmenoja kutsutaan usein huonoksi velaksi tai epäilyttäviksi kuluiksi. Tilinpitäjä raportoi varauskulut tuloslaskelmaan, joka tunnetaan muutoin tuloslaskeluna.
