Kun kaksi tai useampi maa tekee kauppasopimuksen, ne vähentävät tai poistavat muodollisesti kaupan esteitä keskenään. Nämä sopimukset voidaan luokitella kumppaneiden lukumäärän mukaan, kuten kahden- ja monenväliset; tai taloudellisen yhdentymisen taso, kuten vapaakauppa-alue, tulliliitto ja talousliitto.
Kahdenväliset kauppasopimukset
Kahdenvälinen kauppasopimus tapahtuu, kun kaksi valtiota tai kauppayksikköä alentaa tai poistaa kokonaan tiettyjä tavaroita ja palveluja koskevat kaupan esteet. Esimerkiksi Yhdysvalloilla on vuodesta 2015 alkaen kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia useiden maiden kanssa. Yksi tällainen sopimus Australian kanssa allekirjoitettiin vuonna 2004 ja tuli voimaan vuonna 2005. Tämä AUSFTA-sopimus poistetaan Yhdysvaltojen ja Australian välisen maatalouden ja tekstiilien viennin ja tuonnin tariffit.
Kuten Kiinan ja Kaakkois-Aasian maiden liiton tapaan, maa ja kauppayksikkö voivat myös löytää kahdenvälisen kauppasopimuksen. ASEANin ja Kiinan vapaakauppa-alue allekirjoitettiin vuonna 2002 ja se toteutettiin vuonna 2005, ja se luo Kiinan ja ASEAN-maiden välisen vapaakauppa-alueen.
Monenväliset kauppasopimukset
Monenvälisessä kauppasopimuksessa on mukana useita maita. Pohjois-Amerikan kauppasopimus on tunnettu esimerkki monenvälisestä sopimuksesta. Vuonna 1992 allekirjoitettu ja vuonna 1994 toteutettu NAFTA sallii Yhdysvaltojen, Meksikon ja Kanadan vaihtaa vapaasti erilaisia tavaroita ilman vienti- tai tuontitariffeja. Tämän sopimuksen mukaan myös investointien esteet poistetaan. Muita esimerkkejä monenvälisistä sopimuksista ovat ASEAN ja Aasian ja Tyynenmeren kauppasopimustai APTA.
Tulli- ja talousliitot
Tulliliitto muodostetaan, kun alueellisen kauppayksikön jäsenet sopivat yhteisestä tariffista ulkoisista maista tulevan tuonnin osalta. Kuuluisa esimerkki tulliliitosta on Euroopan unioni. Vaikka EU: n jäsenmaiden välinen kauppa on suurelta osin tullittomuus, kaikkiin muihin maihin suuntautuvaan tuontiin sovelletaan yhteistä tariffia.
EU on myös esimerkki talousliitosta. Taloudelliset liitot muodostuvat, kun kaksi tai useampi maa suostuu sallimaan tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden, mutta myös tuotannontekijät, kuten pääoma ja työvoima. Osallistuvat maat jakavat myös yhteisen rahapolitiikan, sosiaalipolitiikan ja finanssipolitiikan.
Monenväliset sopimukset sekä tulli- ja talousliitot ovat tyypillisesti alueellisia sopimuksia. Toisin sanoen kumppaneita löytyy samasta maantieteellisestä alueesta.
Erityiset kauppasopimukset
Maat, erityisesti kehittyneet maat, voivat luoda erityisiä kauppaan liittyviä ohjelmia muiden kuin pelkästään kaupan helpottamiseksi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Afrikan kasvua ja mahdollisuuksia koskevan lain tarkoituksena on kannustaa tiettyjä Saharan eteläpuolisen Afrikan maita viemään tiettyjä tuotteita Yhdysvaltojen tullittomiksi. Tämän lain avulla Yhdysvaltojen tavoitteena on parantaa taloudellisia ja diplomaattisia suhteita Afrikan maihin sekä auttaa heitä saavuttamaan lisääntyneen taloudellisen kehityksen ja kasvun.
