Konkurssi ja talous
Ihannetapauksessa konkurssimenettelyn pitäisi hyödyttää taloutta. Velallisen saaminen tapa velkojensa vapauttamiseksi kannustaa teoreettisesti lainanottoon ja kuluihin. Kuluttajille tämä tarkoittaa luottokorttien tai kiinnitysten käyttämistä tavaroiden ostamiseen ja suurten ostosten tekemiseen, kuten koteihin tai autoihin. Yritysten kannalta tämä merkitsee riskin ottamista investoimalla tutkimukseen ja kehitykseen sekä laajentamista. Jos velkoja ei voitaisi antaa anteeksi, olisi vähän kannustimia ottaa velkaa tai harjoittaa suhteellisen riskialtista toimintaa. Sitä vastoin konkurssiprosessi antaa velkojille oikeudenmukaisen keinon kerätä mahdollisimman suuressa määrin velkoja ja ottaa takaisin vakuusomaisuuden.
Yritysten ja kuluttajien konkurssi
Kuluttajien konkurssilla on vain kielteisiä vaikutuksia talouteen, kun se tapahtuu massiivisesti. Tämä on yleensä oire suuremmalle talouden taantumalle ja toimii osana negatiivista palautesilmukkaa, joka voi vahvistaa taantumaa tai masennusta. Esimerkiksi kuluttajien konkurssin huomattava nousu alentaa kuluttajien luottamusta ja menoja. Se lisää säästämisastetta, jolla voi olla lyhyellä aikavälillä kielteisiä vaikutuksia kuluttajalähtöiseen talouteen. Tämä puolestaan vaikuttaa yritysten voittoihin, mikä johtaa yleensä, jos ei konkurssiin, sitten yritysten investointeihin, palkkaamiseen ja palkkojen jäädyttämiseen ja työpaikkojen vähentämiseen. Nämä reaktiot, erityisesti korkeammat työttömyysasteet, vaikuttavat edelleen kuluttajien asenteisiin ja käyttäytymiseen ja vahvistavat talouden taantumaa. Mutta koska yritykset voivat ryhtyä näihin toimiin, yleinen konkurssi on hyvin harvinaista. Kuluttajien konkurssilla on kielteisiä vaikutuksia, kun se on laajalle levinnyt, ja yhden varakkaan yksilön konkurssi on vähäpätöinen yksinään, yritysten konkurssi on yleensä ongelmallista, kun suuret yksittäiset yritykset jäävät. Esimerkiksi General Motors joutui konkurssiin vuonna 2008 alkaneen taantuman seurauksena. Se ei ainoastaan työllistä paljon työntekijöitä ja edusti merkittävää osaa tietyillä alueilla vallitsevasta taloudesta, vaan sillä oli yritysvelka, jota pidettiin laajalti sijoitusrahastoissa, eläkerahastot ja muut laitokset. Tämän velan laiminlyönnillä olisi ollut kauaskantoisia vaikutuksia irtisanomisiin ja alentanut teollisuustuotantoa, jos yritys yksinkertaisesti lakkaisi olemasta. Ironista kyllä, kun taas yksityishenkilöt hyötyvät enemmän selvitystilasta kuin uudelleenjärjestelystä, 11 luvun konkurssin ominaisuuksia, jotka mahdollistavat yrityksen uudelleenjärjestelyn sen suoran selvitystilan sijaan, pidettiin laajalti ihanteellisena ratkaisuna yhteenliitetylle yhtiölle, kuten GM: lle.
Konkurssiuudistus
Konkurssimenettelyä uudistettiin merkittävästi vuoden 2005 konkurssin väärinkäytön ehkäisemisen ja kuluttajansuojan laissa. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli vaikeuttaa yksilöiden pääsyä 7 luvun konkurssiin, jolloin velat voidaan antaa anteeksi. Sen sijaan useimmat tapaukset pakotettiin läpi luvun 13, jossa velat neuvotellaan uudelleen ja järjestettiin uudelleen, mutta joita ei ole vapautettu. Luonnollisesti velkojat mainitsivat tämän voittoon ja olettivat, että se johtaisi konkurssijärjestelmän vähäisempään väärinkäyttöön ja korkeampiin keräysasteisiin. Vuoteen 2009 mennessä Federal Reserve -hankkeen tutkijat myönsivät kuitenkin, että uudistuslainsäädäntö vaikutti luultavasti taloudellisen taantuman pahenemiseen kuin se olisi ollut. Yksinkertaisesti sanottuna se seikka, että velalliset eivät voi saada velkojaan, ei tee heistä mahdollisuutta maksaa velkoja. Sen sijaan, että kuluttajat olisivat vapautuneet taakastaan ja saaneet palata normaalia ansaitsemaansa ja kuluttavaan tilaansa, kuluttajat kärsivät suurelta osin kuukausittaisista velkakirjoista maksukyvyttömille lainanantajille, jotka estivät, mitä tuloja he voisivat tehdä hidastuvassa taloudessa, kun työttömyys kasvaa yleiseen liikkeeseen, kuten jos he voisivat käyttää tavaroita ja palveluja.
