Likvidointiin tai LL-suhdetta käytetään konkurssiyrityksissä. Se on kaava, jolla on useita tärkeitä muuttujia, ja kaavan eri versiot ovat käytössä. Normaalisti suhde ilmaistaan prosentteina ja käsitellään poistettujen saamisten kanssa, kun taas konkurssimenettelyn aikana on peritty takaisin saamisia.
Tarkoitus
LL-suhdeluvun tarkoituksena on antaa yleiskuva konkurssiin julistetun yrityksen terveydestä. Tarkemmin sanottuna se tarjoaa mittarin terveydelle niille, jotka ovat velkaa niille ilmoitetulle yritykselle. LL-suhde tarkoittaa mahdollisuutta saada yritykselle maksettavia varoja ajankohtana, jona pankkiiriliikkeen on saatava asiat järjestykseen. Se voidaan kuvata kuukausittain tai neljännesvuosittain, riippuen itse konkurssimenettelyn aikaikkunasta.
Laskeminen
Kaavassa käytetty pääasiallinen saamamuuttuja on poistettu osuus. Kaikissa konkurssimenettelyissä tuomioistuin ja sen edustajat konkurssikomiteassa ymmärtävät, että kaikkien maksamattomien laskujen saaminen yritykselle on erittäin vaikeaa, varsinkin kun ne, jotka maksavat yritykselle rahaa, ymmärtävät sen pian purkautuvan. Siksi tuomioistuin ja velkojat poistavat eräitä saamattomia saamattomia saamisia. Tämä luku sisältää myös kaikki henkilöt tai muut yritykset, jotka ovat itse julistaneet konkurssin ja jotka eivät näin ollen voi joutua maksamaan. Näiden saamisten kokonaistappiot, joita ei voida toteuttaa, jaetaan tarkasteltavana olevan ajan kuluessa tosiasiallisesti kerätyllä rahalla. Laskenta on yksinkertaisesti kokonaistappiot jaettuna toteutuneiden saamisten kokonaismäärällä. Tämä prosenttiosuus on häviämisen ja purkamisen suhde.
Muut muuttujat
LL-luku on toinen, monimutkaisempi versio, jonka taloustieteilijä Waymond Grier kuvailee kirjanpidossaan ”Rahoituslaitosten luottoriskianalyysi”. Hänen versiossaan on neljä muuttujaa. Ensimmäinen luku on saatu saatujen rahojen jakamisesta kaikkiin rahan menetyksiin. Tämä luku kerrotaan purettujen varojen jakamisella nettotappioiksi eli tappioiksi realisoituneista voitoista. Tämä on myös prosenttiosuus, jota voidaan käyttää yrityksen terveyden mittaamiseen. Tämä kaava ei koske ainoastaan saamisia, vaan myös kokonaisvaroja ja kokonaistuloja kokonaistappioita vastaan.
Vertailu
Kahden kaavan välinen ero on yksinkertainen kattavuus. Ensimmäinen käsittelee pääasiassa saamisia pääasiallisena hyödykkeenä, kun taas toinen käsittelee varoja. Toinen, monimutkaisempi toimenpide on staattisempi kuva, joka käsittelee varoja kokonaisuutena, kun taas ensimmäiset käsittelevät rahaa, jonka velkojat voivat tulevaisuudessa toteuttaa.
