Kun joku sanoo "liikearvon", liität tämän sanan luultavasti paikalliseen hyväntekeväisyyteen. Kuitenkin kirjanpitomaailmassa liikearvo tarkoittaa jotain muuta. Liikearvo on omaisuuserä, joka johtuu yrityksen ostosta. Liikearvo on säilytettävä ja sääntöjen oppiminen on älykäs paikka aloittaa.
Määritelmä
Kun yritys hankkii toisen yrityksen, ostohinnan ja ostetun yrityksen kirjanpitoarvon eroa kutsutaan liikearvoksi. Liikearvo katsotaan aineettomaksi hyödykkeeksi, eli että sillä ei ole fyysisiä ominaisuuksia. Omaisuuseränä liikearvo kirjataan yhtiön tilinpäätöksen taseeseen.
Poistot historiasta
Ennen vuotta 2001 yhtiöt poistivat liikearvon aineettomat hyödykkeet kirjaamalla kuluksi tuloslaskelmaan vuosittain. Liikearvo toteutettiin tasapoistoina enintään 40 vuoden ajan. Esimerkiksi jos yritys A osti yrityksen B: n 450 000 dollaria (eli ostohinta) ja yrityksen B kirjanpitoarvo oli vain 400 000 dollaria, liikearvon aineeton hyödyke olisi 50 000 dollaria. 50 000 dollarin omaisuuserä poistetaan saman verran vuosittain jopa 40 vuoden ajan. Jos oletetaan, että yritys A päätti tehdä liikearvon poistosta yli 40 vuotta, tuloslaskelmaan kirjatut poistomenot ovat 1 250 dollaria vuodessa (eli 50 000 dollaria jaettuna 40 vuoteen).
Hyvästi poistot
Kesäkuussa 2001 tilinpäätösstandardilautakunta (FASB) julkaisi tilinpäätösstandardin (SFAS) 142, jonka otsikko on ”Liikearvo ja muut aineettomat hyödykkeet”. Tämän tilinpäätöksen mukaan liikearvo poistui kokonaan. Nyt liikearvon on poistotuksen sijaan testattava vuosittain arvonalentumisen varalta. Periaatteessa yrityksen on määritettävä, onko tämän aineettoman hyödykkeen arvo laskenut markkina-tekijöiden perusteella. Jos liikearvo on laskenut, yhtiön on kirjattava taseeseen liikearvon määrä. Tämä liikearvon omaisuuden arvon aleneminen tehdään kirjaamalla liikearvon menot tuloslaskelmaan.
vajaatoiminta
Liikearvon testaamiseksi arvonalentumisen varalta yhtiön on arvioitava raportoivan yksikön käypä arvo. Kun A-yritys ostaa yrityksen B, yhtiö B tulee raportointiyksikkönä A-yhtiölle. Yhtiön A on siis määritettävä yhtiön B käypä arvo. Tämä on tehtävä vuosittain. Jos yhtiön B käypä arvo on pienempi kuin sen kirjanpitoarvo, niin A: n on ehkä alennettava liikearvon omaisuuttaan. Yrityksen A on nyt tehtävä laskelma sen määrittämiseksi, mikä osa yrityksen B kokonaisarvosta on kohdistettava liikearvon omaisuudelle. Jos liikearvoon sovellettava käyvän arvon osuus on pienempi kuin liikearvon omaisuuserä, yrityksen A on vähennettävä omaisuuseränsä vastaamaan käypää arvoa.
