Tulot ovat usein hyödyllinen indikaattori yhteiskunnan elämänlaadusta ja vauraudesta. Hallitus ja muut tiedonkeruuviranomaiset voivat mitata ryhmän tai yhteiskunnan tuloja monella eri tavalla. Kaksi yleisintä menetelmää ovat mediaanitulot ja tulot asukasta kohti.
Asukasta kohti
Tulot asukasta kohti lasketaan lisäämällä kansakunnan, valtion tai läänin kokonaistulot ja jakamalla ne kyseisen maantieteellisen alueen ihmisten kokonaismäärällä. Maata varten tulojen kokonaismäärä on yhtä suuri kuin sen bruttokansantuote tai kaikkien lopputuotteiden ja -palvelujen markkina-arvo, joka sisältää kunkin maan henkilön tuottamat tulot. Tuloja asukasta kohden mainitaan usein, kun verrataan yhden maan tai maantieteellisen alueen tuloja toiseen.
ongelmat
Tulot asukasta kohti voivat olla hyödyllinen indikaattori, kun siihen sisältyy suuri määrä ihmisiä, kuten maan, mutta kun sitä sovelletaan pienempiin ihmisryhmiin, se voi olla ongelmallista. Kun tulot tulevat asukasta kohden, ne eivät yleensä ota huomioon tai poista äärimmäisiä tuloja, kuten kotitalouksissa, joissa ei ole palkattuja työntekijöitä, tai niitä, joilla on korkeimmat prosenttiosuudet. Nämä äärimmäiset arvot voivat tehdä kokonaiskäynnin suuremmaksi tai pienemmäksi kuin se on. Tämän seurauksena asukaskohtainen tulo on usein epäluotettava indikaattori keskimääräisen henkilön tuloista.
Mediaani
Ihmisryhmän mediaanitulot määräytyvät jakamalla kyseinen ryhmä kahteen eri segmenttiin, joista toinen ylittää mediaanin ja yhden alla olevan. Jos esimerkiksi kaupungin perheen tulot ilmoitetaan 45 000 dollariksi, puolet sen kaupungin perheistä on korkeampi kuin mediaani, ja puolet tuloista on alle 45 000 dollaria. Keskimääräiset tulot mainitaan usein valtion tulotutkimuksissa, ja ne voidaan jakaa edelleen perheen ja kotitalouden mukaan siten, että ne kattavat yksin asuvat ja yhdessä asuvat, mutta eivät liity toisiinsa.
käyttötarkoitukset
Kun ryhmän mediaanitulot lasketaan, se poistaa automaattisesti ne arvot, jotka ovat tulonjaon kaikkein kauimpana. Tällä tavalla mediaanitulojen perusteella lasketut tiedot pystyvät tuottamaan tarkemman kuvan tutkittavasta ryhmästä. Tämän seurauksena tietojenkeräysvirastot suosivat usein keskimääräistä tuloa henkeä kohti kohden, erityisesti silloin, kun tiedot saadaan suhteellisen pienestä henkilöryhmästä.
