Tilityyppien välisen eron lajittelu on välttämätöntä, jotta ymmärrämme, miten liiketoimia voidaan käsitellä. Yritysten omistajien ja tilinpitäjien odotetaan pystyvän nopeasti havaitsemaan liiketoimien luonteen. Tapahtuman rahavirtojen ajoitus on avain, mutta kun tilin tyyppi on määritetty, voi olla vielä tärkeämpää selvittää, mitä tehdä tilillä ja miten analyytikko käyttää sitä.
Ajoitus
Vastuun ja kulujen välinen pääasiallinen ero on ajoitus. Kulut ovat kuluvan kauden menoja, joilla ei ole tulosta tulevaisuudessa. Velat ovat olemassa, kun yrityksellä on tuleva velvoite, joka liittyy jo saamaansa etuuteen. Kun velka kirjataan, yhtiö kirjaa velan luottoina ja veloittaa kulukirjan. Tämä asettaa kustannukset kaudelle, jona tulevat menot hyödyttävät, mikä vastaa sovitusperiaatetta.
Tilinpäätös Sijainti
Vastuustilit kirjataan yhtiön taseeseen ja ne luokitellaan pitkäaikaisiksi tai lyhytaikaisiksi velkojen erääntymispäivän perusteella. Kulut kirjataan tuloslaskelmaan. Koska kulut kirjataan siihen ajanjaksoon, johon ne liittyvät, ei ole tarpeen erottaa aikaa. On tärkeää huomata, että koska vastuiden tilejä muutetaan taseen yli vuoden, nämä muutokset löytyvät myös rahavirtalaskelmasta (SoCF). Kulut sisältyvät myös SoCF: ään, mutta niitä ei ole lueteltu erikseen. Kun nettotulos on sovitettu käteisellä rahavirtaan, tuloslaskelma sisältyy.
Tulkinta
Kun analyytikot tulkitsevat tilinpäätöstä, velkoja ja kuluja, niillä on erilaiset merkitykset. Koska velat edustavat tulevia velvoitteita, analyytikot ovat huolissaan siitä, että yhtiöllä on kyky vastata näihin tuleviin velvoitteisiin. Tätä laatua kutsutaan yrityksen vakavaraisuudeksi. Kuluja ei itsessään katsota positiivisiksi tai negatiivisiksi; analyytikot saattavat kuitenkin olla kiinnostuneita siitä, miten kulut syntyivät. Jos yrityksellä on korkeat kestävät kustannukset verrattuna tuloihin, tämä voi olla enemmän huolestuttavaa kuin yritys, jolla on muutamia suurempia kertaluonteisia kuluja.
Tulevat maksuvelvoitteet
Kaikkia tulevia maksuja ei luokitella velkoiksi. Tulevia maksuja, joita yritys tarvitsee, mutta jos yritys ei ole saanut etua, ei kirjata kirjanpitoon, vaan ne esitetään tilinpäätöksen liitetiedoissa. Yleinen esimerkki tästä ilmiöstä on sponsorointisopimusten kirjanpidossa. Vaikka yritys voi olla sopimusvelvollisen velvollinen sponsoroimaan tapahtumaa viiden vuoden ajan, yhtiö ei kirjaa vastuuta sopimuksen eteen. Yhtiö kirjaa vastuuta vain saadusta, mutta maksamattomasta etuudesta.
