Kirjanpito-ongelmat
Perinteinen viisaus on, että se oli "innovatiivisia" kirjanpitokäytäntöjä ja niiden seurauksia, jotka aloittivat tappioiden nousun, joka toi energian jättiläisen alas. Enron ei romahtanut niin paljon, koska se oli saanut liian suuren, mutta koska se koettiin olevan paljon suurempi kuin se oli ensinnäkin. Hajauttamalla toimintansa lukuisille tytäryhtiöille ja kuorolaitoksille, Enron pystyi piilottamaan valtavia johdannaishäviöitä, jotka olisivat pysäyttäneet sen kasvun paljon nopeammin, jos ymmärretään. Julkisesti noteerattujen yhtiöiden on julkistettava tilinpäätöksensä, mutta Enronin talous oli läpikulkumaton sokkelo huolellisesti muotoilluista kuvitteellisista liiketoimista itsensä ja sen tytäryhtiöiden välillä, jotka peittivät sen todellisen taloudellisen tilan. Toisin sanoen tytäryhtiöt pitivät tappioita pois kirjanpidosta, kun taas varat ilmoitettiin.
Fallout From Fraud
Tämä ruusuinen skenaario teki sen sanasta, että se on Wall Streetin kallisarvoinen, ja se pystyi lainaamaan lähes loputtomasti ja laajentumaan sähköiseen kaupankäyntiin ja muihin kyseenalaisiin hankkeisiin. Sen kanta kirjaimellisesti nousi, mikä teki työntekijöiden palkkioista ja eläkkeistä optio-oikeuksilla erittäin houkuttelevaa. Mutta mitä jo pidettiin kirjanpitokäytännöinä hyväksyttävien standardien äärellä, paljastettiin lopulta olevan vilpillisiä. Häpeä ajoi niin paljon liiketoimintaa pois ja loi tällaisen vastuun kirjanpitoyritykselle Arthur Andersonille, että se oli itse pakko irtisanoutua. Tähän mennessä yrityksen todellinen arvo oli paljastunut ja osakekurssi romahti, jolloin työntekijät saivat arvottomia optioita ja eläkepaketteja. Tietysti todelliset kuvat ymmärtäneet johtajat myivät osakkeitaan etukäteen romahtamalla ja valtasi miljardeja.
Hallintokulttuuri
Enron fiaskoa ei tietenkään tapahtunut vahingossa. Sitä auttoi yrityskulttuuri, joka rohkaisi ahneutta ja petoksia, kuten esimerkkinä ovat energian kauppiaat, jotka karkottivat Kalifornian energiankuluttajia. Sen sijaan, että keskityttiin todellisen arvon luomiseen, johdon ainoa tavoite oli arvon arvon säilyttäminen ja siten osakekurssin nousu. Tätä pahensi voimakkaasti kilpailukykyinen yrityskulttuuri, joka palkitsi tuloksia hinnalla millä hyvänsä. Osa Enronin osastoista korvasi vuosittain jopa 15 prosenttia työvoimastaan, jolloin työntekijät joutuivat sekoittumaan mihin tahansa etuun, jonka he voisivat löytää perustellakseen jatkuvaa työtään.
Etuuskohtelu
Vaikka yrityksen sisäinen koskemattomuus jäi niin kyseenalaiseksi, julkisivu oli aivan päinvastainen. Yhtiö hyödynsi poliittisia yhteyksiä sekä Clintonin että Bushin hallintoihin sekä Wall Streetiin etuuskohteluun ja oikeutuksen ilmaan, joka antoi sille mahdollisuuden harjoittaa petoksia. Tässä yhteydessä Enronin romahtamisen syynä laajalti pidettyjä kirjanpitokäytäntöjä voidaan pitää vain oireena suuremmasta hallintokulttuurista, joka on esimerkkinä amerikkalaisen kapitalismin pimeästä puolesta.
