Finanssipolitiikka ja rahapolitiikka edustavat kahta lähestymistapaa, joilla hallitukset yrittävät hallita kansakuntansa taloutta. Finanssipolitiikassa käytetään valtion vero- ja meno-oikeuksia vaikuttaa talouteen, kun taas rahapolitiikka käyttää korkoja ja rahan tarjontaa vakaan talouskasvun varmistamiseksi. Vaikka rahapolitiikalla ja finanssipolitiikalla on erilaiset vaikutukset, molemmat pyrkivät varmistamaan taloudellisen vakauden.
Finanssipolitiikan tavoitteet
Finanssipolitiikka käyttää veroja, julkisia menoja tai näiden kahden yhdistelmää talouden yleiseen suuntaan vaikuttamiseksi. Usein hallitus käyttää verotuksellisia toimenpiteitä vaivaisen talouden edistämiseksi, kuten Yhdysvaltojen hallitus teki 1930-luvulla tapahtuneen suuren masennuksen aikana. Hallitus käytti sitten useita uusia ohjelmia ja menoja koskevia toimenpiteitä, kuten infrastruktuurihankkeita, taloudellisen toiminnan edistämiseksi. Hitaan talouden aikana yritykset tuottavat vähemmän tavaroita ja kuluttajat käyttävät vähemmän rahaa, vähentävät kokonaiskysyntää ja vähentävät kansallista taloudellista tuotantoa. Hallitus pyrkii lisäämään tavaroiden ja palveluiden ostoja tai alentamalla veroja ihmisten rahan lisäämiseksi lisäämällä kokonaiskysyntää ja lisäämään tuotantoa bruttokansantuotteella mitattuna.
Rahapolitiikan tavoitteet
Rahapolitiikan tärkeimmät tavoitteet ovat vakaan hintajärjestelmän varmistaminen ja kestävän talouskasvun edistäminen. Inflaatio, jolle on ominaista yleinen hintojen nousu, vähentää rahan ostovoimaa ja vahingoittaa talouskasvua. Rahapolitiikka pyrkii suojelemaan rahan arvoa sääntelemällä kansallista rahansiirtoa. Toimintapoliittisia välineitä ovat muun muassa julkisten arvopapereiden myynti ja osto, jotka tunnetaan nimellä ”open market”; pankkivarantovaatimusten sääntely; ja asetetaan lyhytaikaiset korot, kuten Yhdysvaltojen liittovaltion rahoi- tusmäärä ja diskonttokorko.
Henkilöllisyystodistus
Eri yksiköt valvovat vero- ja rahapolitiikkaa. Useimmissa maissa hallitusten lainsäädäntö- ja toimeenpanoalat valvovat finanssipolitiikkaa, asettavat verokannan ja hyväksyvät hallituksen vuotuisen talousarvion. USA: ssa kongressi hyväksyy talousarvion ja asettaa verotuksen tasolle puheenjohtajan panoksella. Keskuspankit valvovat rahapolitiikkaa. Esimerkkejä ovat esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankki, Bank of England, Kanadan pankki ja Bundesbank Saksassa.
Finanssipolitiikan vaikutukset
Finanssipolitiikalla on välitön vaikutus tavaroiden ja palveluiden kokonaiskysyntään koko taloudessa. Finanssipolitiikka vaikuttaa myös kuluttajien käyttäytymiseen. Korkeat marginaaliverokannat, jotka perivät korkeampia tuloja, pienentävät kannustimia ansaita enemmän rahaa. Laajentuva finanssipolitiikka, jossa hallitus lisää menojaan talouden elvyttämiseksi, voi syrjäyttää yksityisen sektorin investoinnit Harvardin taloustieteilijän ja entisen Valkoisen talon neuvonantajan professorin Greg Mankiwin mukaan.
Rahapolitiikan vaikutukset
Rahapolitiikka vaikuttaa kuluttajien ja yritysten kykyyn saada luottoa vaikuttamalla korkoihin ja maan rahan tarjontaan. San Franciscon keskuspankki ilmoitti kuitenkin, että rahapolitiikkaan liittyy pitkäaikainen viive, jossa voi kestää kolme kuukautta tai yli vuosi, jotta poliittiset päätökset rippelevat koko taloudessa.
